korkeita ääniä 2019-11-02T10:10:42+02:00Blog Integration Feed Generatorhttps://omenavaras.vuodatus.net/omenavarashttps://omenavaras.vuodatus.net/<![CDATA[Viehättävä ?]]>Muuri
Ravintolassa, ennen pöytään löytäytymistä,näin nuoren miehen. Olin vaihtanut aikaisemmin asiallisia katseita hänen kanssaan. Mielestäni hän on erilainen ja vetovoimainen. Yritin olla luonnollinen ja vähän flirttaileva. Hän huomasi minut. Odotan seuraavaa kohtaamista. Kävelin virastoon hengästyneenä. Kättelin komeaa miestä hämmentyneenä. Keskustelun aikana kävi mahdottomaksi pakoilla tutkivaa katsetta. Päätin ylikorostuneen rohkeasti, hymyilevin silmin, ylläpitää tiiviin katsekontaktin. Huoneessa oli liian lämmin. Kotona olin väsynyt -kokonaisvaltaisesti väsynyt. Unohdan tapaamisen pian. Puoli vuotta sitten osuin arjessa kypsien herrasmiesten eteen. Kättelin, hymyilin, puhuin mukavia ja sanoin "heihei". Nyt jälkeenpäin saan osakseni erittäin kiinnostuneita eleitä, ystävällistä huomaavaisuutta ja kaunista käytöstä. Mitä minä tuollaisella vuorovaikutuksella oikeen teen, jos mikään ei johda mihinkään? Siis mikään ei johda mihinkään -ei todellakaan. Olen kerännyt auraani liikaa epäilyttävää säteilyä. Miten sen saa irti? En ole kärsimätön. Olen jäänyt jotenkin jumiin. En minä aikaisemmin tällainen ollut. Laatikoissani on todisteita nuoren naisen seuraelämästä, joka ei käynnistyäkseen tarvinnut alkoholia. Jotakin täytyy tehdä, jotta otsassani välkkyisi leima kertoen minun olevan lähestymisvapaa.
]]>2007-03-08T12:14:00+02:002019-11-02T10:10:37+02:00https://omenavaras.vuodatus.net/lue/2007/03/viehattavaomenavarashttps://omenavaras.vuodatus.net/<![CDATA[Tyhjä päivä täynnä tehtäviä]]>Päässäni on kuristava lista. Voisin suoriutua asioistani noin tunnissa, mutta saamattomuus on pinttynyt seuraani. En ole koskaan aikaisemmin elämässäni kokenut näin polttavaa tylsistymistä. Olin varsinainen tuhkimomainen ahkeraliisa vielä viisi vuotta sitten! Miten minulle näin kävi? Jos olen vuosia puhunut muutosvalmiudesta elävöittävänä ja virkistävänä piirteenä, mikä oikeuttaa minut jämähtämään näin paikalleni? Voin melkein haistaa katkeruuden, mikä yrittää väsynein illoin hiipiä päähäni kaikkien vaihdettujen haaveiden tähden. Minulla oli näet pitkähkö kausi, jolloin uskoin ihmisen sopeutuvan helposti mihin vain. Pakotin itseäni mitä radikaaleimpiin haasteisiin uskotellen, että tahdonvoimalla ja positiivisella asenteella pärjää Aina. Näitä tyhjiä päiviä on ollut todella paljon. Käytännössä melkein vuosi. Tavallaan elämä on opiskelujen loppumisen odottamista. Älä huolestu, on minulla tavoitteita. On minulla ihania romanttisia haaveita. Olen minä ihan varmasti urasuuntaunut. Minulla on vain tylsää. Äiti käskisi haravoida lehtiä pihalla.