Koen siedettävää turhautuneisuutta. Tai noh, viime aikoina tunne on kyllä aaltomaisesti voimaantunut. Ihmisen ei pitäisi valvoa yöllä yksin, mutta rutiinien mennessä sekaisin niin vain käy. Uskon vilpittömästi, että itsekuri on tapa löytää tasapaino. Itsekuria on mielettömän vaikea pitää aktiivisena. En tiedä mitä hyötyä on tasapainosta. Toisinaan pelkään sen aukaisevan tien kriiseille, masennukselle ja olevan muutenkin otollista maaperää elämää möyhentäville tapaturmille. Kauhun tasapaino kuulostaa turvallisemmalta. Stressi pitää naisen hoikkana, mikäli intohimo kohdistetaan syömisen sijaan taiteisiin.